Ruokaongelmat kasvattajien käsissä


Koirien allergiat, tai ehkä oikeammin sanottuna erilaiset yliherkkyydet, puhuttavat syystäkin. Somen koirapalstoja lukiessa ei voi olla törmäämättä toinen toistaan hankalampiin ruokittaviin, joiden mahan täyttämiseksi ja kehon ravitsemiseksi omistajat etsivät epätoivoisina ratkaisuja. Tuntuu, että mahaltaan, iholtaan ja korviltaan herkempiä koiria olisi kokoajan enemmän, mutta onko se vain somen luoma kuva? Asioita puidaan enemmän julkisesti ja keskustelut ovat yhä laajemman yleisön näkyvissä. Siitä huolimatta jää tuntuma, että herkkyydet ovat myös ikävä kyllä yleistyneet.

Kun kuulen, että jokin asia koirien terveydessä on muuttunut tai kääntynyt huolestuttavaan suuntaan, nousee ensimmäisenä mieleen kysymys: miksi on? - Vai tapahtuvatko tällaiset vain itsestään? Jonkin on täytynyt muuttua myös kasvattajien toiminnassa ja kasvatukseen käytettävissä koirissa, joko tietoisesti tai tiedostamatta. Atopian, allergioiden ja muiden immunologisten ongelmien takana seisoo osittain perimä, joka koiran niille altistaa, se tiedetään. 

Katse on siis syystäkin pidettävä kasvattajissa. Naiivina haluan uskoa, että kukaan itseään kunnioittava kasvattaja ei tee omasta mielestään huonoja ratkaisuja, eli siis käytä sairaita koiria jalostukseen. Kaikilla on kuitenkin varmasti rodustakin riippuen erilainen käsitys ja erilaiset mittarit sille, mikä on terve koira. Niin naiivi en ole, etten uskoisi selittelyä, itselleen ja muille, tapahtuvan. Liian monet huolestuttavat ominaisuudet mielletään normaaliksi, tai syyt vaivoihin ulkoisiksi. Muuten näin huolestuttavassa tilanteessa tuskin oltaisiin. 

Jokaisen hiemankaan kyseenalaisen koiran kohdalla pitäisi osata pysähtyä miettimään, ovatko selitykset ja syyt todellisia, vai vaarallista itsepetosta. Koiran, joka elää normaalihkoa elämää vain tietyin tarkoin edellytyksin, kuten yhdellä nimenomaisella ruokavaliolla, tai radikaaleimmissa tapauksissa jopa jatkuvalla lääkityksellä, ei pitäisi olla kenenkään mittarilla OK jalostusyksilö. Tietyt asiat pitää jättää katsomatta sormien läpi ja ehkäpä jokainen uskaltaa todeta, että isoimpia kaikista ovat juuri ruokaan kytkeytyvät ongelmat. Ne ovat yleisiä ja merkitykseltään suuria, vaikuttaen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Minusta ne voi nähdä myös yhtenä mittarina yleisestä elinvoimaisuudesta.


Tiedämme, että koira on varsin kaikkiruokainen, mutta voidakseen hyvin ruuan perustana tulee olla liha. Muiden lähteiden kuin lihan hyödyntäminen on vaihtelevaa. Suoliston hyvinvointi ja flooran tasapaino voi järkkyä sopimattomasta ruuasta. Kakka voi lentää kauniilla kaarella. Huonosti sulavat raaka-aineet, erityisesti hiilihydraateissa, voivat villiinnyttää paksusuoleen päästessään epäotolliset eliökannat. Erilaiset vaivat, kuten hiiva, pääsevät valtaan. Erona koirien välillä on toleranssi. Toiset ovat herkkiksiä ja toiset niitä rautamahoja. Läheskään aina ei ole kyseessä varsinainen allergia, vaan erilaiset herkkyydet, intoleranssit. Tietty kanapohjainen ruoka voi olla katastrofi, mutta toisen merkin nappulassa kana ei aiheuta mitään. Tiedän koiran, jolle käy isoon purkkiin pakattu purkkiruoka, mutta saman merkin tismalleen saman sisältöinen pikkupurkki aiheuttaa joka yrityksellä ripulin. Ero sopivan ja epäsopivan välillä voi jäädä mysteeriksi, mutta selvää on, että koira on herkkä.

Myönnän, että syy paasausintooni aiheesta selittyy osin sillä, etten ole toistaiseksi itse omistanut ruokaongelmaista koiraa. Meillä on tällä hetkellä oman katon alla 5 eri-ikäistä koiraa edustaen muutamaa eri rotua. Kaikille on voitu aina syöttää huoletta samaa yhteistä muonaa, poikkeuksena tietysti pennut omine järjestelyineen. Pidän tärkeänä ja vaalin tätä tilannetta, kun ongelmia ei ole. Syynä ja seurauksena pidän sitä, että meillä on aina syötetty koiria hyvin rennolla ja monipuolisella otteella. Jätemyllyn tavoin ne syövät valtaosan ruuanjämistä, kuten myös esimerkiksi perunan ja porkkanan kuoret, sekä muut kasvisten hukkaosat. Pohjana on kuitenkin aina satsaus laadukkaaseen ja lihapitoiseen ruokaan, kuivan ja raa'an muodossa. Hyvää pohjaa voidaan täydentää satunnaisesti sillä "höpömmälläkin" eväällä ja se edelleen ylläpitää toleranssia.

Kävin muutama vuosi sitten ohikulkumatkallani kyläilemässä ruotsalaisessa Csillagosz pumikennelissä. Tutustuin kennelin uroksiin, narttuihin ja silloin laatikossa olleisiin pentuihin. Halusin kuulla kasvattajan mietteitä myös hänen ruokintatavoistaan ja minulle esiteltiin tyyli, jossa nartulle syötettiin tiineyden aikana mahdollisimman paljon eri eläinten lihoja, jotta pennut välttyisivät allergioilta. Vaikka monipuolinen ruokavalio oli meillä ennestäänkin selvää, tästä vinkistä otin vielä erikseen vaarin. 

Tutkimukset ovat ihmisäitien kohdalla todistaneet, että raskaana olevan äidin ruokavalio on kytköksissä syntyvän lapsen ruoka-ainetoleransseihin. Altistuminen ja toleranssin muodostaminen eri ruuille alkaa jo kohdussa ja jatkuu varhaisiässä. Google on pullollaan osumia aiheesta. Sikiö voi tottua jopa erilaisiin makuihin äitinsä syömän ruuan kautta. Meidän ei kannata siis narttujemmekaan kanssa haaskata tiineyttä aikana vaikuttaa tuleviin pentuihin ja niiden tottumiseen eri asioihin. Edelleen - lähtökohtana on se omien koiriemme terveys ja mahdollisuus syöttää niille monipuolisesti ruoka-aineita. Sitä jatketaan tiineys- ja imetysajan maistattamisiin - muidenkin kuin lihojen. Tulen jatkossa pitämään kirjaa siitä, että tiineet ja imettävät narttuni saavat lihojen lisäksi esimerkiksi eri viljoja ja kasviksia, sekä ihmisten kotiruokia säännöllisesti. Tämän pohjatyön jälkeen pentujen siirtämisen monipuoliselle kiinteälle ei pitäisi olla isokaan muutos.

Entä, jos astutettavana sattuu nyt olemaan narttu, jolla vähän menee maha löysälle, ja oikein ei viitsi antaa sitä ja tätä? Uskon kaikkien herkkyyksien olevan sekä syytä että seurausta. On valitettavan yleistä, että kasvattajat ovat liian uskovaisia hyväksi havaitsemalleen ruualle. Alusta asti yhtä ja samaa -tyylillä ei toleranssia pääse kehittymään, vaikka koiralla ei välttämättä pohjimmiltaan olisi varsinaista herkkyyttä. Sen emällä, isällä, sedällä, tai jollakin muulla kasvattajan aiemmin omistamalla on voinut olla ja tästä syystä on helppo tarrautua siihen tiettyyn hypoallergeniciin jatkuvana turvana. Mitään muuta ei suositella kasvateillekaan, kun ne on roskaa.

Olen miettinyt tätä asiaa myös puhtaiden raakaruokkijoiden kannalta. Mikäli koira ei kestä muuta kuin raakaa, missä syy pohjimmiltaan on? Teollinen kuivaruoka on edelleen käytetyin ruokintamuoto ja itse pidän sitä perusteena sille, että kuivamuonan on mentävä omien ja myymieni koirien toleransseihin. Koirat eivät voi olla liian herkkiä, tai se rupeaa kostautumaan jossain. Herkkyyksien yleistymisen täytyy kulkea käsi kädessä sen kanssa, miten koiria opitaan ruokkimaan yhä enemmän herkkyyksiin mukautuen ja koostumuksia pelkistäen.

Oma lukunsa on vielä tietysti epigenetiikka, josta tiedetään vielä kovin vähän. Perinteisessäkin genetiikassa on vielä tutkittavaa, mutta heitän seuraavan ajatuksen kuitenkin ilmaan. Epigenetiikka tarkoittaa ympäristön vaikutusten tallentumista perimän muistiin. Eli ihmis- kuin eläinyksilökin voi periyttää omassa elämässä kokemiaan asioita geeneissään pennuilleen. Yksipuoliseen, mukailtuun ruokavalioon tottuminen voi siis kenties jollain tapaa tallentua geeneihin ja vaikuttaa jälkipolvien toleranssiin, sietokykyyn - tämä siis vain teoria, ja epigenetiikka on vielä hyvin tuntematonta ja mutkia ei voi millään tapaa vetää suoriksi. Mutta sen perusteella, mitä epigenetiikasta on tähän mennessä selvitetty, tällainen voisi olla mahdollista. Lukuvinkki: Helsingin yliopiston sivuilla on artikkeli nimeltä "Olet mitä mummosi söi".

Nämä ovat minun ajatuksiani ruokinnasta ja kasvattamisesta. Mielipiteeni pohjaavat erilaisiin jaettuihin kokemuksiin, lukemaani tutkimustietoon sekä lopulta siihen, miten asiat käyvät omaan järkeeni. Ajatukset voivat muuttua kokemusteni myötä tulevaisuudessa, enkä tietenkään tiedä kaikkea kaikesta. Toivottavasti ruokinta-asiat ja niihin liittyvät ongelmat painavat kuitenkin jokaisen kasvattajan vaakakupissa tarpeeksi, eli paljon. Kyseessä on aivan liian iso ja yleinen rypäs ongelmia. Välitetään näistä koiristamme, kun niiden terveys on meidän käsissämme. Ajatellaan ja valitaan järkevästi.