Blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle nyt loppuvuodesta. Osaltaan syynä on ollut kotisivujen perustamisen kommervenkit ja toisekseen aikaa ja jaksamistani on vienyt opintojen viimeistely. Oma juttunsa on ollut vaikea masennus, joka minulla todettiin lokakuussa. Haluan jossain vaiheessa kirjoittaa aiheesta, mutta koirablogi ei tunnu oikealta kanavalta ainakaan nyt sille. Haluan kuitenkin sanoa yleisesti kaikille meidän kuulumisia lukeville, että koirat ja koiraharrastus eivät ole tilanteen takia olleet kärsimässä. Koirat ovat nimenomaan olleet kantava voima, joka on pitänyt päätä pinnalla kaiken keskellä. Jos ihmiselle ei jäisi jäljelle sitä yhtäkään mielihyvän lähdettä, tahtotilaa jaloilleen nousemiselle olisi varmaan mielettömän vaikea löytää. Minulta tahtoa löytyi riittävästi ja sitten apuvoimat tulivat vastaan, kiitos siitä...
Kaikesta huolimatta aika kulkee eteenpäin. Vaikka olen yleisesti hetkessä eläjä, saan voimaa laatiessani mielekkäitä pitkän tähtäimen suunnitelmia. Siitä asti kun päätin ruveta kasvattajaksi, ovat pentusuunnitelmat luonnollisesti olleet niitä. Syksyn läpi rämmittyäni olen nyt taas lähempänä yhden suunnitelman toteuttamista. Nasta on tarkoitus kokeilla astuttaa lähiaikoina, todennäköisesti helmikuussa. Uroksen julkaisen terveystarkastusten varmistuttua.
Nastan silmäpeilauksen kävin jo uusimassa ja sieltä löytyikin sitten pientä mainittavaa. Se on merkitykseltään hyvin vähäinen, mutta sen verran vieras juttu, että haluan avata asian tässä julkisesti.
Eläinlääkäri havaitsi siis Nastan vasemmassa silmässä sarveiskalvolla pienen pisteen, pinnallisen lipidikertymän eli rasvakiteen. Tästä tuli diagnoosiksi sanahirviö nimeltä sarveiskalvon dystrofia/degeneraatio. Lääkärin mukaan se ei ole haitaksi Nastalle, eikä este jalostuskäytölle. Silmämääräisesti silmässä ei näykään mitään poikkeavaa, vaikka kuinka valolla olen tiiraillut.
Tarkastuksen jälkeen suuntasin lukemaan lisätietoa sarveiskalvon dystrofiasta, sillä sitä ei tietääkseni ole tavattu aiemmin pumilla, ei ainakaan kirjattu Suomen tietokantaan. Kennelliiton sivujen teksti kyllä hämmensi minua, sillä rasvakertymien mainitaan esiintyvän molemmissa silmissä ja niiden olevan silmin havaittavat. Eli Nastan kohdalla ei päde kumpikaan. Voinen ainakin nojata entistä tyynemmin mielin siihen, ettei löydös ole Nastan kohdalla terveydellisesti eikä jalostuksellisesti merkittävä.
Päätin silmätarkastuksen yhteydessä ottaa Nastalle myös virallisen sydänkuuntelun, koska lisähintaa ei tullut paria kymppiä enempää. Sydänäänet olivat normaalit.