Eilen oli pitkä kisapäivä Sievissä, johon Nasta oli ilmoitettu sekä A- että B-kilpailuun. Meidän kisamoodi on ollut kadoksissa kesän jälkeen ja se on tuottanut huonoja kisaratoja. Luottamus koiraan ja koiran luottamus ohjaajaan on ontunut ja kehään aseteleminen on välillä tuntunut valmiiksi pahalta. Tilanne ruokkii itseään. Olikin hyvä lähteä harvoin tarjolla oleviin tuplakisoihin, jossa saisi samana päivänä kaksi mahdollisuutta.
A-rata oli heti kello 9 ulkokentällä, jossa lämpö oli nollan tietämissä. Mietin uskaltaisinko pitää kehässä hanskoja, koska koira ei ole tottunut niihin. Päätin mennä avokäsin, vaikka kylmää tekikin. Olisimme radalla toisina. Nasta oli kummallisen rauhaton ja vinkui, kun odotettiin kehänauhan edessä edellisen kilpailijan poistuttua. Minulla oli huono fiilis, ei Nasta ollut keskittynyt kun äänteli.
Lähdettiin radalle, jossa se äänteli aika runsaasti ja jouduin tekemään töitä pitääkseni sen kontaktissa. Ennen Nasta ei ole äännellyt radalla harvoja yksittäisiä haukahduksia lukuunottamatta. Kehuista se tuntui kuin olisi meinannut vapauttaa itsensä haahuilemaan. Käytin molemmat uusinnat ja ensimmäinen niistä oli puhdasta huolimattomuutta. Istu, seiso, kierrä koira -kyltillä koira oli oikealla puolella ja pysähdyin liian lähelle kylttiä. Koiran ja kyltin väliin jäi tosi pieni rako, ja kun yritin kävellä ahtaasta välistä, Nasta kääntyi pois alta. Uusin tehtävän ja nyt olen päättänyt, että lähden aina uusimaan istumisen kautta, jotta saan kerättyä pakkaa paremmin kasaan. Nasta kuitenkin vinkui, kun odotti perusasennossa liikkeelle lähtöä. En voinut puuttua siihen kuin odottamalla hiljenemistä. Uusiminen onnistui. Sitten tultiin kuitenkin peruutukseen, koira edelleen oikealla. Nastan keskittyminen oli jossain muualla ja peruutus tuli sille niin äkkiä, että sähellykseksi meni. Uusiminen ei ollut sitten juuri parempi. Tuosta ei tuomari antanut kuitenkaan kymppiä. Radan ainut kymppi tuli mutkaputkesta, josta tullessa Nasta yritti palata väärälle seuraamispuolelle. Pisteitä jäi kuitenkin tarpeeksi tulokseen, joka oli 77. Fiilis ei ollut hyvä, koira ei luottanut minuun enkä minä siihen, joten oli turha odottaakaan onnistumista.
Toiselle radalle minun oli pakko saada itseni tsempattua koiran tähden. B-kilpailu alkaisi vasta klo 14, joten ehdin käydä syömässä ja lämmitellä itseni kunnolla autossa. Kuuntelin myös Youtubesta rauhoittumisvideoita saadakseni puristuksen rinnassa hallintaan. Aira oli myös mukana kisoissa ja käytin mahdollisuuden sosiaalistamiseen hyödyksi, se lievitti myös jännitystäni Nastan suhteen, kun sain keskittyä pennun kanssa positiivistelemaan.
Päätin ottaa Nastan hyvissä ajoin ulos autosta, ja että en laittaisi sitä enää häkkiin ennen radalle menoa. Lämppäiltiin liikkeitä iloisella mielellä, olin ostanut kokeeksi lihapullapussin kun kävin syömässä. Pullista irtosi mukavasti motivaatiota ja sitten jätin koiran rataantutustumisen ajaksi katokseen kiinni. Nasta osaa odottaa hiljaa ja rauhassa.
Tällä kertaa olisimme kolmansina radalla ja päätin, etten mene nauhan eteen odottamaan ja tuskailemaan. Seurasin kauempaa kehän tilannetta kun edellinen koira poistui ja tuomari ja sihteeri kirjailivat kaavakkeen valmiiksi. Vasta kun kehässä oltiin valmiita meitä varten, kävelin harjoittelualueelta suoraan kehään ja lähtökyltille. Koira oli hyvin kuulolla ja rauhallinen. Niin lähdettiin tekemään rataa. Merkille lähetyksestä on tullut tosi varma ja hieno, mutta nyt Nasta meinasi karata sieltä liian aikaisin ja otti ehkä yhden askeleen, mutta pysähtyi käskystä. Pääsin tästä yli ja rata jatkoi sujumistaan, virhepisteet eivät pyrkineet mieleeni.
Toiseksi viimeisellä kyltillä iski jännitys, että apua, ollaan kohta maalissa ilman kympin virheitä. Sain hätäpäissäni radan loppuun ja tultiin maaliin. Sormet olivat kohmeessa ja koiran kytkeminen oli vaikeaa. Kun lukko klipsahti pantaan kiinni, lähdettiin riemuiten pois kehästä. Nauhan ulkopuolella pysähdyin tyhjentämään taskuista kaikki lihapullat Nastalle ja tunteilemaan hienon suorituksen johdosta. Kun myöhemmin uskalsin mennä pistetaululle, siellä komeili ensimmäinen valiotuloksemme, 96 pistettä. Se tuntui hyvältä, vaikka tiesin, että tekemisen taso ei ollut vieläkään parastamme.
Palkintojenjako oli jännittävä. Voittajarata oli 100 pisteen suoritus, sitten oli kolme koiraa tasoissa 96 pisteellä. Ne olivat Nasta, snautseri ja buhund. Nopeimmalla ajalla niistä hopealle ylsi Nasta! Olen todella ylpeä meistä ja toivottavasti onnistuminen nyt kantaa seuraaviinkin kisoihin, että pääsisimme näyttämään osaamisemme.
A-rata oli heti kello 9 ulkokentällä, jossa lämpö oli nollan tietämissä. Mietin uskaltaisinko pitää kehässä hanskoja, koska koira ei ole tottunut niihin. Päätin mennä avokäsin, vaikka kylmää tekikin. Olisimme radalla toisina. Nasta oli kummallisen rauhaton ja vinkui, kun odotettiin kehänauhan edessä edellisen kilpailijan poistuttua. Minulla oli huono fiilis, ei Nasta ollut keskittynyt kun äänteli.
Lähdettiin radalle, jossa se äänteli aika runsaasti ja jouduin tekemään töitä pitääkseni sen kontaktissa. Ennen Nasta ei ole äännellyt radalla harvoja yksittäisiä haukahduksia lukuunottamatta. Kehuista se tuntui kuin olisi meinannut vapauttaa itsensä haahuilemaan. Käytin molemmat uusinnat ja ensimmäinen niistä oli puhdasta huolimattomuutta. Istu, seiso, kierrä koira -kyltillä koira oli oikealla puolella ja pysähdyin liian lähelle kylttiä. Koiran ja kyltin väliin jäi tosi pieni rako, ja kun yritin kävellä ahtaasta välistä, Nasta kääntyi pois alta. Uusin tehtävän ja nyt olen päättänyt, että lähden aina uusimaan istumisen kautta, jotta saan kerättyä pakkaa paremmin kasaan. Nasta kuitenkin vinkui, kun odotti perusasennossa liikkeelle lähtöä. En voinut puuttua siihen kuin odottamalla hiljenemistä. Uusiminen onnistui. Sitten tultiin kuitenkin peruutukseen, koira edelleen oikealla. Nastan keskittyminen oli jossain muualla ja peruutus tuli sille niin äkkiä, että sähellykseksi meni. Uusiminen ei ollut sitten juuri parempi. Tuosta ei tuomari antanut kuitenkaan kymppiä. Radan ainut kymppi tuli mutkaputkesta, josta tullessa Nasta yritti palata väärälle seuraamispuolelle. Pisteitä jäi kuitenkin tarpeeksi tulokseen, joka oli 77. Fiilis ei ollut hyvä, koira ei luottanut minuun enkä minä siihen, joten oli turha odottaakaan onnistumista.
Toiselle radalle minun oli pakko saada itseni tsempattua koiran tähden. B-kilpailu alkaisi vasta klo 14, joten ehdin käydä syömässä ja lämmitellä itseni kunnolla autossa. Kuuntelin myös Youtubesta rauhoittumisvideoita saadakseni puristuksen rinnassa hallintaan. Aira oli myös mukana kisoissa ja käytin mahdollisuuden sosiaalistamiseen hyödyksi, se lievitti myös jännitystäni Nastan suhteen, kun sain keskittyä pennun kanssa positiivistelemaan.
Päätin ottaa Nastan hyvissä ajoin ulos autosta, ja että en laittaisi sitä enää häkkiin ennen radalle menoa. Lämppäiltiin liikkeitä iloisella mielellä, olin ostanut kokeeksi lihapullapussin kun kävin syömässä. Pullista irtosi mukavasti motivaatiota ja sitten jätin koiran rataantutustumisen ajaksi katokseen kiinni. Nasta osaa odottaa hiljaa ja rauhassa.
Tällä kertaa olisimme kolmansina radalla ja päätin, etten mene nauhan eteen odottamaan ja tuskailemaan. Seurasin kauempaa kehän tilannetta kun edellinen koira poistui ja tuomari ja sihteeri kirjailivat kaavakkeen valmiiksi. Vasta kun kehässä oltiin valmiita meitä varten, kävelin harjoittelualueelta suoraan kehään ja lähtökyltille. Koira oli hyvin kuulolla ja rauhallinen. Niin lähdettiin tekemään rataa. Merkille lähetyksestä on tullut tosi varma ja hieno, mutta nyt Nasta meinasi karata sieltä liian aikaisin ja otti ehkä yhden askeleen, mutta pysähtyi käskystä. Pääsin tästä yli ja rata jatkoi sujumistaan, virhepisteet eivät pyrkineet mieleeni.
Toiseksi viimeisellä kyltillä iski jännitys, että apua, ollaan kohta maalissa ilman kympin virheitä. Sain hätäpäissäni radan loppuun ja tultiin maaliin. Sormet olivat kohmeessa ja koiran kytkeminen oli vaikeaa. Kun lukko klipsahti pantaan kiinni, lähdettiin riemuiten pois kehästä. Nauhan ulkopuolella pysähdyin tyhjentämään taskuista kaikki lihapullat Nastalle ja tunteilemaan hienon suorituksen johdosta. Kun myöhemmin uskalsin mennä pistetaululle, siellä komeili ensimmäinen valiotuloksemme, 96 pistettä. Se tuntui hyvältä, vaikka tiesin, että tekemisen taso ei ollut vieläkään parastamme.
Palkintojenjako oli jännittävä. Voittajarata oli 100 pisteen suoritus, sitten oli kolme koiraa tasoissa 96 pisteellä. Ne olivat Nasta, snautseri ja buhund. Nopeimmalla ajalla niistä hopealle ylsi Nasta! Olen todella ylpeä meistä ja toivottavasti onnistuminen nyt kantaa seuraaviinkin kisoihin, että pääsisimme näyttämään osaamisemme.
