Hei, me harrastetaan

Kennelyskät yskittiin, karanteenit lusittiin ja juoksut juostiin, joten nyt on taas harrastaminen täydessä vauhdissa.

Lopunkin lauman osalta saatiin päätökseen parin viikon lepotauko, joten päätin kokeilla Nastan mejä-valmiuksia ilmoittautumalla ex tempore täällä Iissä 9.6. järjestettyyn kokeeseen. Ennen kennelyskää oltiin ehditty tehdä tälle kaudelle yksi jälki ja toinen tehtiin hät'hätää ennen koetta. Viikonloppu kokeelle ei ollut kelien puolesta parhain, sillä ensimmäiset helteet puskivat päälle ja toivat mukanaan sääskien lisäksi armottoman mäkäräisarmeijan. Molempina päivinä myös ukkosti paikoin rajustikin. 

Koepäivänä Nasta lähti jäljelle mukavasti, mutta mielenkiinto / jaksaminen loppui alle puolivälissä kesken. Sekä kuuma sää, että mäkäräisten kirkuvan punaiseksi purema takamus olivat yksiä syitä, mutta kaikkiaan Nasta ei taida olla vielä koevalmis. Se lähtee jäljelle itsenäisesti ja puuhakkaasti, merkkaa luonnostaan hyvin makaukset ja kaadon, sekä selvittelee kulmat hyvin. Jäljen vanhuuskaan ei ole ongelma, mutta se itse sisäinen vimma jäljen ajamiseen saisi olla ilmeisesti kovempi. Katsotaan ajan kanssa mitä tulee, vai tuleeko mitään.

Seuraavana viikonloppuna olikin sitten luvassa sitä omaa leipälajia, rallya! Saatiin siis jonosta peruutuspaikka kokeeseen Muhokselle 15.6. Ja saatiin kuin saatiinkin vihdoin paketoitua voittajaluokka, mitä olen odottanut kuin kuuta nousevaa, koska koiran osaaminen on todella vahvaa ja mestariluokkaan on jo kova hinku.

Tähänkään kokeeseen ei tullut juuri treenattua ja viimeaikainen tauko näkyi pienenä tahmeutena erityisesti asennonvaihdoissa. Jälkikäteen videolta katsottuna keksin oikeankin syyn, eli viimeksi kokeessa takunnutta peruutusta on hinkattu liikaa, ja radalla Nasta epäröi oikeastaan joka kerralla perusasentoon istumista, koska odottaa mahdollista peruuttamaan lähtöä (otetaan siis pitkästä aikaa perusasento naksutteluun!). Lisäksi jouduin uusimaan istu-seiso-istu -kyltin, koska Nasta-parka ei yhtäkkiä muistanut "seiso"-käskyä. Seuraaminen oli ihan mukavaa ja varsinkin oikea puoli saa kokoajan lisää varmuutta. Lopputulemana radalta oli 91 pistettä, joka riitti tällä kertaa ykkössijaan. Lisäksi kirjaan napsahti tunnus RTK3 ja jatkamme seuraavaksi mestariluokkaan! 

Tuskin maltan odottaa, että pääsemme testaamaan osaamistamme mestarissa. Nyt vain tuntuu, että täällä pohjoisessa ovat kisat käyneet vuoden edetessä kovin täysiksi. Oulussa kisataan vielä kesäkuun lopulla tuplakisat pelkille MES-koirakoille, mutta emmehän me ilmoittautuneet ajallaan, koska viimeisen VOI-tuloksen saaminen ei näyttänyt varasijalla roikkumisen takia todennäköiseltä. Täytynee jossain vaiheessa käydä pienellä kisamatkalla kauempana, sillä tavoitteena olisi vielä tämän vuoden puolella saada valioitumiseen vaadittavia tuloksia taululle...

Juhannuksena olisi sitten tiedossa hiukan agilitya ja kuun lopussa beaglein erkkari. Tämän kesäkuun viikonloput ovat siis hyvinkin täynnä koiramaisia tsembaloita. 

Nauttikaahan kaikki kesästänne!