B(eagle)-pentue on tulossa!


Tänään käytiin ultrassa kurkkaamassa, onko Hilman mahassa elämää, ja olihan siellä, ainakin muutaman pennun verran!

Selviä ulkoisia tiineyden merkkejä ei ole oikein ollut nähtävissä, sillä Hilmalla on ollut ennestäänkin kohtuullisen isot nisät ja joka keväiseen tapaan ne päivettyivät mustiksi jo huhtikuun alussa. Syömisessä ei ole ollut mitään muutosta, ruoka on uponnut entiseen malliin ilman tiineille tyypillisiä nyrpistelyjä tai pahoinvointeja. Rodun ahneuden tuntien tämä ei tietenkään ollut mikään yllätys. Beaglen malliselta lyhytkarvaiselta koiralta odotin näkeväni mahan pyöristymistä jo kohtuullisen varhain, mutta neljän viikon tultua täyteen olin hyvin epävarma näkemieni muutosten todellisuudesta. Samalla puntari näytti lähinnä miinusmerkkisiä eroja alkuperäiseen painoon. Nyt katsoessani juuri tiineeksi ultrattua koiraa, se yhtäkkiä näyttääkin ihan selvästi paisuneelta ja tukevasti tiineeltä. Hyvä siis, että pelkkään mielikuvitukseen ei tarvitse luottaa, vaan ultran ansiosta voidaan toiveikkain mielin jatkaa pentukesän valmisteluja.