Sain toiveen kirjoittaa postaus meidän lokakuisesta projektista, eli koirakopin kunnostuksesta käyttöön. Vaiheet tulikin dokumentoitua kännykällä aika kattavasti, joten paljon kuvia on luvassa.
Muuttaessamme tähän taloon, autotallin päätyyn oli siis jäänyt ex-asukkaiden edesmenneen saksanpaimenkoiran iso koppi. Koppia oli tullut monesti tarkasteltua ja todettua, että se pitäisi kunnostaa. Kattoa raottaessa kopin sisänurkat näkyivät olevan täynnä valkoista purua, jonka arvelimme muurahaisten kuljettaneen rakenteista. Mikäpä sen ihanampaa, kuin tarttua tuollaiseen kunnostus- ja häätöurakkaan? No, nyt tuli siis lopulta aika ottaa sekin käsittelyyn. Katto auki ja imuroimaan möskät pois. Seuraavaksi oli tietysti saatava katto kokonaan alas, jotta sisätiloihin päästäisiin kunnolla käsiksi. Tässä vaiheessa paikallistimme valkoisen murun olevan peräisin nimenomaan katon eristeistä... Painava katto saatiin kahteen pekkaan alas pitkien puutolppien avulla, jotka ovat ylijäämää viimesyksyisestä aidanrakennuksesta.
Sitten käytiin avaamaan kattoa ja kartoittamaan tilannetta, millainen muurahaisparatiisi sieltä paljastuisi. Ruuvinkannat olivat niin ruosteessa, ettei niitä osin saanut enää ruuvattua auki, joten oli käytettävä raakaa voimaa ja huonokuntoinen vaneri saatiinkin lahjakkaasti kappaleiksi. Löydöksenä oli vielä lahjakkaammin nakerrellut styroksilevyt.
Murkkuja ei onneksi näkynyt kuin muutamia. Kylmien väreiden ottaessa vallan, sullottiin styroksit jätesäkkeihin, nakattiin säkit peräkärrylle ja vietiin ne samaisena iltana pois asianmukaiseen jätteenkeräyspaikkaan. Koirahäkkikärryllä saatiin vietyä katto autotalliin, ja itse koppi suojattiin pressulla yöksi. Seuraavana päivänä koppi rahdattiin myös talliin, apuna oli eilisen kärryn lisäksi yhdet nokkakärryt ja puiset tikkaat, joista insinööri-isäntä kehitti kuljetusvälineen kopille. Kuvia tästä härvelistä myöhemmässä vaiheessa. Kopin alle pantiin autopukit.
Kopista irrotettiin tässä vaiheessa lattiaa, joka oli säästynyt murkkujen invaasiolta. Eteisestä poistettiin kokonaan lattia sisälle kömpimisen helpottamiseksi. Sitten lähtivät auki seinät, poistettiin vanhat villat ja myrkytettiin koppi murkkujen varalta. Uusien seinävillojen laiton yhteydessä seinään sahattiin aukko tulevaa ikkunaa varten. Ulkopinta sai pesun jälkeen uuden värin (sama kuin talomme) pariin kertaan maalattuna.
Uudeksi lattiaksi laitettiin paksumpi, paremman pidon antava pintakuvioitu filmivaneri. Uudet sisäseinät syntyivät lastulevystä, joka maalattiin neljään kertaan pesunkestävällä valkoisella maalilla.
Kopista maalauksen ajaksi irrotetut valkoiset laudat oli maalattu ja ne laitettiin takaisin paikoilleen. Samalla kopin oviaukko sai paremman räystäslaudoituksen. Kuvissa näkyy myös eteisen sisäseinät, jotka tehtiin hyväkuntoisesta filmivanerista, jota jäi vanhasta lattiasta.
Seuraavana oli vuorossa laittaa terassimatto pehmentämään lattiaa ja lisäämään pitoa. Lattialistat laitettiin pitämään matto paremmin paikallaan. Tässä vaiheessa eteinenkin oli saanut vanerilattiansa ja maton reunaan laitettiin kynnyslista.
 |
| Vanessaa epäilyttää ilmassa pukkien päällä pönöttävä koppi. |
Sitten oli alettava tekemään ikkunaa. Materiaaliksi ikkunaan tuli kakkosnelosta, pleksiä ja kahdenlaista listaa. Kaksinkertainen ikkuna tiivistettiin kokoon liimalla ja valmis ikkuna laitettiin paikoilleen puukiilojen avulla. Sitten uretaania perään.
Uretaanin kuivuttua veisteltiin ylimääräinen pois, vedettiin kiilat pois ja laitettiin listat ja ulkopuolella ikkunanlaudat paikoilleen.
Olipa hienoa nähdä alusta loppuun itse tehty ikkuna paikoillaan. Uretaanin kuivuessa oli takaisin paikalleen asennettu kopin lämmityspatteri.
Seuraavaksi piti miettiä, tehdäänkö koppiin jonkinlainen peti tai taso koirille, jotta kopin korkeuskin saadaan hyödynnettyä. Päädyimme tekemään sitten "parven", jotta useammalla koiralla olisi tilaa oleilla kopissa.
 |
| Parvesta tehtiin epäsymmetrinen, koska toisessa päässä ovi rajoitti leveyttä. |
 |
| Makuulaveri on kopin vanhaa vaneria. Reunakaiteeksi laitettiin pätkä ylimääräistä mäntylautaa, jota on käytetty talomme portaiden kaiteissa. |
 |
| Sisempi ovi tehtiin pienestä kuramatosta. Parvelle tullaan laittamaan vielä sopivaksi leikattu patja. |
Ulommaksi oviläpäksi laitettiin kopissa alunperinkin olleet muoviläpät. Sen jälkeen koppi alkoikin olla kattoa vaille valmis. Katto oli muun kopin työstön yhteydessä eristetty uudelleen ja maalattu. Sen paikalleen nostaminen olikin yksi iso haaste (koska todella painava), mutta saatiin sekin onnistumaan, nostamalla taljalla ilmaan ja siirtämällä koppi sen alle.
 |
| Turvallista? |
Sitten koppi oli alettava kuljettaa tulevalle paikalleen. Kävimme tekemässä harkkoperustuksen jo pintajäätyneeseen maahan. Paikalta löytyi ennestään soraa, sillä edellisten asukkaiden mukaansa ottama leikkimökki oli samassa kohdassa. Koppi lähdettiin työntämään paikalle. Se mahtui juuri ja juuri menemään läpi portin aukosta. Tunkin ja pukkien avulla se laskettiin paikoilleen ja säädettiin tasapainoon. Sitten töpseli seinään, tässä tapauksessa ladon seinään. Kesällä jaksetaan sitten ehkä kaivaa johto maan alle.
Ja enää puuttuivat vain käyttäjät. Koppi laitettiin aitauksen sisäpuolelle, jotta koiria voidaan jatkossa pitää ulkona huoletta pidempiäkin aikoja, kun niillä on lämmin suoja. Täysin ulkokoiriksi niitä ei kuitenkaan "jätetä". Esimerkiksi yöksi ulos jättäminen mietityttää tällä alueella. Mutta päivisin koirat saavat nauttia entistä enemmän ulkoilusta, sekä isommasta tilasta, kuin sisällä ollessa. Kopin ovi on sopivan kokoinen, jotta siitä mahtuu ihminenkin ryömimään sisälle säätämään lämpöjä, siivoamaan jne.
 |
| Koirat saatiin oppimaan koppiin hyvällä lämmöllä, mutta nyt lämpö on noin kahdessakympissä. Ylhäällä parvella on miellyttävän lämmin ja beaglet viihtyvätkin erityisesti siellä. |