... vaiko sittenkin persulcatus?
Sieltä se vaan tulee, kesä, tänne pohjoiseenkin.
Viimein saadaan kokea sekin kesä, kun meidän koirista löytyy punkkeja. Olen kevään aikana havainnut, että meidän lähimetsässä (kuvassa tien vasemmalla puolella) asustaa lauma metsäkauriita ja kyseisellä puolella tietä metsässä asioituamme olen löytänyt molempien pumien silmäkulmasta punkin. Muutettiin Iihin viime heinäkuun lopulla, ja vaikka kuinka ryskättiin metsissä, ei punkin punkkia tavattu vielä kenestäkään koirasta. Tähän asti tässä huushollissa ainoa punkinpureman saanut olen ollut minä itse, mutta nyt täytyy todeta että punkkien varalle täytyy alkaa miettiä jotakin vaihtoehtoa. Koska en pidä punkeista, olemme liikkuneet oman pihan ulkopuolella nyt vain hihnan nokassa. Lukuunottamatta alun kuvan tilannetta, jonka jälkeen Kirkan otsasta punkin irti tonginkin. Onneksi meillä on silti isosti tilaa juosta ihan kunnolla pihassakin ja koirat ovat viettäneet nyt parhaimmillaan kuutta, kahdeksaa tuntia ulkona ihmisväen tehdessä omia piha-askareitaan.
Pitäisikö muuttaa vielä pohjoisemmas? Wikipedia kertoo Kemi-Joensuu -linjan pohjoispuolen olevan vielä punkeista vapaa. Kertoo myös senkin, että idästä Suomeen levittäytyvää, tappavaa aivokalvontulehdusta levittävää taigapunkkia on tavattu jo meidän perällä asti (Perämeren rannikko). Sietämätöntä.