Ihka ekat agikisat

Viimeaikaisen agin saralla toteutetun ryhtiliikkeen seurauksena uskaltauduin melko extempore ilmoittamaan Kirkan meidän ihan ensimmäisiin virallisiin agilitykisoihin. Maaliskuun alussa käväistiin molempien pumien kanssa epiksissä vetämässä mukavat mölliradat, jonka jälkeen päätin, että painetaan nyt vain kaasua ja lähdetään etenemään tämän harrastuksen kanssa (vihdoin). Ilmoitin Kirkan siis kahteen starttiin Rovaniemelle 26.3. Nuo lauantain radat olivat hyppy- ja agilityrata. Sitten jäikin pari viikkoa aikaa stressata tulevaa.

Yksi mietinnän aihe oli tietysti Kirkan mittaus. Näyttelyissä mitalla on saatu senttejä 41-44 väliltä. Viimeisin itse suoritettu mittaus osoitti n. 42,5 cm, jonka korkuiseksi Kirkan aina mainitsenkin. Kisapaikalla Rovaniemen Ounashallilla mittaajana oli (jos luin nimmarin oikein) Tuomo Berglund. Nostin koiran pöydälle ja se mitattiin kyseisiltä jalansijoilta kerrasta mediksi, ja sehän meille kelpasi.

Kilpailukirjan olin saanut ostettua velaksi, sillä euroakaan käteistä ei tietenkään ollut sattunut mukaan ekoihin kisoihin suunnistavalla. Onneksi paikalle ennätti pian mittauksen jälkeen Hanna-Leena päästämään minut pälkähästä. Jatkoin vielä lämmittelyä Kirkan kanssa rataantutustumiseen saakka. Ennen lähtövuoroa sisäinen stressinhallintani teki töitä hullun lailla ja radalle kävellessä tyynnyin jopa niin, että kaikki ohjauskuviot nollautuivat päästä. Radalla en yleensäkään muista enkä havaitse juurikaan tekemisiäni, josta johtuen ohjaus on katkeilevaa ja liikun turhan verkkaisesti koiraani nähden. Se on hieman huono yhtälö koiran kanssa, joka painelee sata lasissa. Kympin tulos kuitenkin saatiin meidän neitsytradalta! Virheet olivat kepeille liian vauhdilla ja kontrollitta, sekä kielto hypyllä, jonne en jälkeenjääneine ohjauskuvioineni ennättänyt. Hienosti Kirka kuitenkin palasi suorittamaan esteen oikealta puolelta. Sijoitus 4/16.




Ensimmäisen startin jälkeen ehdittiin evästellä kanttiinin puolella ja tietysti kovana analysoijana kävin läpi äskeistä suoritustamme. Todettiin, että tarvitsen lisää rutiinia ohjaukseen ja koiran kontrollointiin. Lisävauhti ja valssien opettelukaan ei olisi pahitteeksi, sillä turhilla viimehetken takaaleikkauksilla jään vain koiraa jälkeen. Ehkä se siitä treenin ja kokemuksen myötä paranee (ja kun opettelisin muitakin tekniikoita). Kirka laski väliajalla nopsasti kierrokset ja otti sylissä lepiä.

Hyppyradalle valmistautuminen oli huono, sillä radalle lähtö tuli kesken rupattelun. Stressi oli taas liiankin hallinnassa. Edellisellä radalla Kirka lähti liikkeelle varkain, mitä se ei (tietenkään) ole koskaan aiemmin tehnyt, joten kehno yritykseni ottaa lähtö varmanpäälle ja jäädä toisen esteen vierelle, johti töppäykseen kyseisellä muurilla. Siitä lähti pieni sekasorto käyntiin, vaikkakin videolta näkee miten Kirka tekee hienosti töitä ja pysyy lapasessa kierroksineen. Kepeille etenee hyvin itsenäisesti, mutta valitettavasti väärältä puolen. Siitä jatko sujuu hyvin siihen asti, että kartturi kokee totaalisen black outin ja päättää hämmennyksissään poistua radalta lyhintä reittiä. Tärkeintä kuitenkin, että Kirka ei noteeraa töppäystä kummoisesti ja jatketaan vaan heikun keikun maalisuoralle. "Ei muuta ko uutta matoa koukkuun!"