Katsaus menneeseen ja tulevaan

Vuosi 2014 on ohi. En ole ruukannut listata mitään vuosittaisia tavoitteita, vaan tämäkin vuosi kului omalla painollaan.

Pitkään suunniteltu pentue toteutui ja oli kokemuksena kaikilta osin uskomaton. 6 päivää kestäneen astutusreissun viimeisenä aamuna, juuri ennen lähtöämme tapahtunut ainoa, mutta 100% luonnollisesti tapahtunut astutus ei antanut liikoja toiveita pennuista. Nekku alkoi pyöristyä, mutta loukkasi itsensä vakavasti kotipihalla juostessaan. Mystisessä törmäyksessä Nekun kalloon tuli pieni kuoppa ja se ontui etujalkaansa pari viikkoa. Onnettomuuden takia käytiin kahteen kertaan lääkärissä ottamassa röntgenkuvia, mutta myös ultrassa, jossa vahvistui Nekun tiineys.




Niin ne yhdeksän käsittämättömän sitkasta ja elinvoimaista pentua sitten syntyivät 8.9. keisarinleikkauksella, koska ensimmäinen pentu oli virheasennossa synnytyskanavassa. Nekku menetti leikkauksessa kohtunsa ja jälkeenpäin kipuiluja oli, kävimme vielä kerran eläinlääkärissä. Sen jälkeen pentueen tarina sujuikin onnellisesti, kaikkien selvitessä, kasvaessa hyvin ja saaden kukin oman omistajansa. Yksi pennuista jatkaa maailmanvalloitustaan Ruotsista käsin.
Kokemuksia ja oppia kertyi ensikertalaiselle pentueen kasvattajalle käsittämätön määrä, kiitos kaikille jotka elitte mukana ja annoitte tukenne ja tietonne pienten kasevalaisten hyväksi!


Kuva: Seija Salonen


Harrastusrintamallakin tapahtui. Kirka kävi yhteensä 11 näyttelyssä, joista yksi oli epävirallinen Pumi Show, ja yksi ulkomaan reissu Tallinnassa. Saavutuksena kehistä kertyi Suomen ja Viron muotovalion arvot, 1 cacib, 4 varacacibia, 2 x ROP ja 1 x VSP. Epävirallisessa Pumi Showssa Kirka oli myös ROP ja PSV-14. Muutamissa mätsäreissäkin taidettiin käydä, viimeisimpänä viime lauantaina Rovaniemen käyttökoirien match show, jossa Kirka sijoittui punaisten 2. Nasta oli mukana turistina ja oli todella reipas.
>> Teräsvillaisten postaus mätsäristä.

Näyttelyiden lisäksi kuljimme syksyllä agilityn jatkoryhmässä hakemassa uutta oppia. Ekat epiksetkin tuli korkattua oman ryhmämme kesken, ja on vain todettava, että meillä on ainekset kasassa, mutta vielä ollaan kesken. Kirka on älyttömän ketterä ja nopea, liiankin liekeissä, jotta ohjani (vauhtini) riittäisivät vielä sen täydelliseen hallintaan.


 

Mitä vuonna 2015?


Nyt kun suunnittelemme uusia seikkailuja täältä Pudasjärveltä käsin, toivon, että pääsisimme viimeistään kesäkaudella takaisin aksan pariin. Myös Vanessan kanssa jatkamme ensi kesänä jälkitouhuja, joka on Vanin luontaisinta alaa. Nasta kasvattelee itsestään pitkäsääristä pumineitoa ja tavoitteena on saada siitä yhteiskuntakelpoinen vuosikas koirakansalainen. Seuraavaksi päätin nyt listata joitakin löyhiä koirakohtaisia tavoitteita, sekä omia tavoitteitani. Kasvavan pennun kohdalla niitä on luonnollisesti enemmän.

Kirka

- Agin parissa edistymistä, mahdollisesti jokusiin epiksiin?
- Palautetaan taas itsevarmuutta kehäkäytökseen.
- Koitetaan saada serti Ruotsista ja/tai Norjasta.
- Käydään koittamassa osteopatiaa, ja hierojalla säännöllisesti.
- Silmä- ja polvitarkkiin?
- Testataan PLL, dna-passi?

Vanessa

- Jatketaan jälkihommia.
- Jokunen mätsärikäynti tilille.
- Opetellaan pysymään paremmin housuissaan ohituksissa ja tapahtumissa.
- Pidetään linjoista kiinni.
- Vietetään tarpeeksi kahdenkeskistä aikaa.

 Nasta

- Käydään pentukurssilla/kerhossa/miiteissä.
- Kasvetaan kunnon koirakansalaiseksi.
- Hihnassa kulkemisen hiomista.
- Kuljetaan sosiaalistumassa ja oppimassa tavoille.
- Pentunäyttelyyn osallistuminen / pari kertaa pentuluokassa.
- Useampi junnuluokan näyttely, eri, serti??
- Treenataan agiin ja tokoon valmistelevia juttuja.
- Otetaan näyte dna-passia varten.

 Minä itse

- Opiskelemaan.
- Koirien sopeuttaminen taajama-asumiseen.
- Kunnon kohotusta.
- Tavata kasvatteja / pentuetapaaminen?
- Uusia tuttavuuksia koira- ja muista piireistä.