 |
| 6-viikkoisten tunnelmia maanantai-iltana. |
 |
| Heta-tyttö ottaa rennosti. :) |
Kuluneen viikon olemme viettäneet pentujen kanssa touhuillen ja uusia asioita opiskellen. Pannat niille laitetaan kaulaan joka päivä, ja aina ensimmäiseksi aamulla, sekä syöntien jälkeen käydään ulkona tarhassa peuhaamassa. Ei haittaa enää pikku pakkanen tai sade, pennut leikkivät menemään. Sitten viipotetaan pitkin taloa leikkien, telmien ja pissaillen. Siinä lomassa kuunnellen kodinkoneiden ja muiden arkisten asioiden ääniä. Kynsien leikkelyä, korvien putsausta ja kampaamista on treenailtu kaiken ohessa.
 |
| Kuvasta poiketen pennut tulevat jo yleensä kutsumalla sisälle, ilman apujoukkoja ovella... :) |
Vieraita on käynyt pentuja katsomassa ja sylittelemässä, samoin muutama pennuille vieras, mutta turvallinen koira. Vanessa ja Kirkakin ovat käyneet tutustumassa pieniin, joskin hieman vielä epäluuloisella asenteella. Ylipäätään aikuiset koirat mammakoiraa lukuunottamatta, ovat olleet enemmän häkeltyneitä vauvoista, kuin vauvat itse. Koiramaisia käytöstapoja tulee opittua joka päivä lisää, ja äitikin antaa jo palautetta, jos kintussa roikutaan liian rajusti.
Yksi tämän viikon kohokohtia on ollut autoilu. Ensin tutustuttiin autoiluhäkkiin, jossa pennut matkaavatkin ylihuomenna jo sirutettavaksi ja terveystarkistettavaksi. Pentuja on kanneltu häkissä ja nostettu autoon ja autosta pois. Autoon mentäessä pennut olivat melko hiljaisia ja olemme ajelleet parin sadan metrin pätkiä, ja ollaan käyty metsäretkelläkin parin kilometrin päässä. Pennut ovat olleet autossa todella rauhallisia (ollakseen hereillä!).
Sitten edessä on ollut oman, meille jäävän pennun valinta. Nekku-mamman luohan jää asumaan keltapantainen poika Nuka. Itselleni olen suunnitellut jättäväni narttupennun, vaikka se tulevaisuudessa tuottaakin hieman järjestelyjä Kirkan suhteen. Alkujaan haaveilin saavani Nekusta tumman jälkeläisen, mutta kun sattuma järjesti meille näin kirjavan pentueen, ei auttanut kuin alkaa seurailla seitsemän tytön kasvua. Intuitiolla mentiin, kun aloin kiintyä toiseen valkeaan tyttöön. Tämä kuva on otettu muutaman päivän iässä...
Kyseessä on siis ruskeapantainen tyttö, joka sai nimekseen Nasta. Toivon tästä pikkuisesta itselleni ihanaa koiraa, ja päivä päivältä se on yhä oikeammalta valinnalta tuntunut. Kirka ja Vanessa ovat käyneet tutustumassa Nastaan, joskaan eivät vielä kovin innostuneina. Nasta otti aikuisiin koiriin kontaktia hyvin tyynesti. Eiköhän se riiviö sieltä kuoriudu, kun Nasta meille kotiutuu...
 |
| 4,5 vkoa |