Nekku näyttää selviä tiineyden merkkejä. Ultrassa tullaan näkemään onneksi täysi varmuus asiasta sitten. Ruokahalu on ollut nyt kuitenkin vaihtelevaa, pahoinvointia ei niinkään ole ollut. Nekku on saanut Nutriplussaa paikkomaan vähän syömättömyyttä. Sekään ei ole nyt tahtonut maistua, mutta suuhun on laitettu. Lauantaina mitattiin vyötärö ja alkuperäiseen 44 cm:iin oli tullut kolmessa viikossa selvä, joskaan ei merkittävä, 3 cm:n kasvu. Jännitys senkun tiivistyy... :)
Viikon takaisesta äksidentistä on vaivana edelleen etujalan ontuminen. Nekku ei tahtoisi käyttää jalkaa ollenkaan, vaikka jalasta ei käsikopelolla löydy mitään vikaa, eikä koira reagoi jalan leipomiseen millään tavalla. Melkein voisi luulla, että se esittää... Vaikea uskoa, mutta aika merkilliseltä alkaa vaikuttaa. Etujalka koukussa mennään hurjempaakin vauhtia, esim. ulko-ovelle tulijoita vastaan. Jalka käy maassa tai ottaa painoa vain harvoissa tilanteissa, kuten portaissa, kääntyessä tai muissa tilanteissa jossa se on tasapainon takia melkeinpä välttämätöntä. Silti ontuminen ei "unohdu" mitenkään missään tilanteissa. Mahdottomalta tuntuu ajatus, että koira pienen lihasvamman jälkeen jättäisi jalan vaille mitään käyttöä...
No, onneksi lääkäri soitteli jo torstaina meille kyselläkseen Nekun vointeja. Jalasta oli puhetta ja nyt pitäisi viikonlopun jälkeen varailla aikaa uuteen, tarkempaan syyniin. Ei naurata yhtään, jos vaivan kanssa joudutaan ravaamaan vielä useampaan otteeseen lääkärillä, tiineyden aikana. Meiltä kun Ouluun, josta löytyy lähimmät laitteet ja ekspertit, on se tunnin matka suuntaansa. Mutta ei vain käy päinsä, että koira mennä toheltaa kolmella jalalla, vaikka se muuten onkin mielestään elämänsä kunnossa.
Palaan asiaantiistaina keskiviikkona, kun lääkärillä on käyty. Keskiviikoksi saatiin aika ortopedille.
Viikon takaisesta äksidentistä on vaivana edelleen etujalan ontuminen. Nekku ei tahtoisi käyttää jalkaa ollenkaan, vaikka jalasta ei käsikopelolla löydy mitään vikaa, eikä koira reagoi jalan leipomiseen millään tavalla. Melkein voisi luulla, että se esittää... Vaikea uskoa, mutta aika merkilliseltä alkaa vaikuttaa. Etujalka koukussa mennään hurjempaakin vauhtia, esim. ulko-ovelle tulijoita vastaan. Jalka käy maassa tai ottaa painoa vain harvoissa tilanteissa, kuten portaissa, kääntyessä tai muissa tilanteissa jossa se on tasapainon takia melkeinpä välttämätöntä. Silti ontuminen ei "unohdu" mitenkään missään tilanteissa. Mahdottomalta tuntuu ajatus, että koira pienen lihasvamman jälkeen jättäisi jalan vaille mitään käyttöä...
No, onneksi lääkäri soitteli jo torstaina meille kyselläkseen Nekun vointeja. Jalasta oli puhetta ja nyt pitäisi viikonlopun jälkeen varailla aikaa uuteen, tarkempaan syyniin. Ei naurata yhtään, jos vaivan kanssa joudutaan ravaamaan vielä useampaan otteeseen lääkärillä, tiineyden aikana. Meiltä kun Ouluun, josta löytyy lähimmät laitteet ja ekspertit, on se tunnin matka suuntaansa. Mutta ei vain käy päinsä, että koira mennä toheltaa kolmella jalalla, vaikka se muuten onkin mielestään elämänsä kunnossa.
Palaan asiaan