Syksy on ollut meillä melko aktiivinen eri harrastusten parissa. Huomaan kiirehtiväni ennen pentuetta moneen eri suuntaan, voidakseni sitten rauhoittua kotiin niiden syntymää ja kasvua seuraamaan. Toivon, että kaikki tulee menemään hyvin kun sen aika koittaa.
TOKO
9.9. oli aika palata tokokehään sitten keväisten epäonnistumisten. Paikkana oli Rovaniemi ja lähdin sinne yrittäen pitäytyä mahdollisimman rentona. Tähän kuului ennakkoon myös mahdollisimman vähäinen treeni, liian "hinkkaamisen" välttäminen. Koepaikalla otin yhden rauhallisen liikkeestä maahanmenon ja kauko-ohjaukset, jotka sujuivat. Sain Kirkasta enimmät höyryt purettua leikkimällä ja kävelyttämällä. Lopulta fiilis ennen kehään menoa oli todella loistava, optimivire oli hyppysessä. Sain vietyä tuon vireen kehään asti, jopa niin, että pystyin palkkaamaan koiraa lähes riemukkaasti. Kaikesta huolimatta samat virheet toistuivat; kaukoissa Kirka nousi vasta toisella käskyllä ja liikkeestä maahan se jätti kyynärpäät ilmaan, josta nolla, koska en huomannut. En antanut sen latistaa upeaa virettä, koska tuo fiilis oli juuri sitä parhautta, mitä koiran kanssa tekemisestä voi saada irti. Myös yleisö taputti ja tuomari antoi kokonaisvaikutelmasta virheistä huolimatta kympin. Nämä pisteet riittivät ykköstulokseen ja myös luokkavoittoon. Nyt täytyy vain alkaa etsimään oikeita ratkaisuja jatkoon, samat vanhat liikkeet ovat edelleen oikosulussa kokeissa.
Kapulanpito oli ainut juttu, jonka olemme saaneet viilattua kuntoon.
BH
Tokokokeesta jäi hyvä fiilis, joten haastoin itseni uskaltautumaan viikkoa myöhemmin pidettävään BH-kokeeseen, jonka olin suunnitellut meidän tänä vuonna vielä suorittavan. Koe tuntui hyvin todennäköiseltä läpäistä, ainoastaan paikallamakuu jännitti, koska en ollut kokeillut sitä kovin montaa kertaa selin koiraan, enkä niin pitkää aikaa.
15.9. suoritimme siis käyttäytymiskokeen Oulussa. Vedin meille nipusta tietysti ykkösliivin ja pääsimme ensimmäisenä starttaamaan. Tottelevaisuusosio sujui ihan hyvin pienistä virheistä huolimatta. En ollut ajatellut sotkea Kirkan luoksetuloon eteen istumista, vaan teimme liikkeen omaan totuttuun tokotyyliimme, täysillä suoraan perusasentoon. Henkilöryhmää Kirka vähän hätkähteli, mutta sitä ei oltukaan kokeiltu kuin kerran aiemmin.
Sitten oli paikkamakuun vuoro. Sattuipa meidän kohdalle tietysti ylimääräinen häiriötekijä, nimittäin samaista kentän laitaa pitkin hölkkäävä lenkkeilijä. Taisin huomata tilanteen itse vasta lenkkeilijän jo ohitettua Kirkan, kun takaa alkoi kuulua reippaita, lähestyviä askelia. Olin aika varma, että pian sieltä hipsisi koira perässä minun luo. Koiraa ei kuitenkaan kuulunut ja tuntui pitkältä ajalta odottaa, että saisin katsoa mitä se siellä oikeasti touhuaa. En saanut kaukana seisovan yleisön ilmeistä pääteltyä mitään. Toisen koirakon viimeistellessä luoksetuloa kuulin Kirkan haukahtavan. Sainkin sitten kääntyä ja mennä hakemaan koirani, jolloin huomasin sen istuvan, hieman lähempänä kuin mihin olin sen jättänyt. Myöhemmin videolta selvisi Kirkan nousseen vain istumaan lenkkeilijän lähestyessä sen takaa. Toisen koiran palkkaaminen sai sen sitten haukahtamaan ja siirtymään pari metriä eteenpäin ja istumaan.
Kaupunkiosuus meni Kirkan välinpitämättömään tapaan hyvin, ja saimme sateisen päivän päätteeksi pinssin ja merkinnän suorituksesta uuteen kisakirjaan. Kaupunkiosuutta ei tullut videolle sateen takia. Kirka on nyt neljäs tänä vuonna BH-kokeen suorittanut pumi.
Touhua kerrakseen
Eipäs mitään, seuraavana päivänä järjestimme samaisella koekentällä Pumit ry:n mätsärin ja rally-tokon alo-avo-ratatreenit. Kyseinen viikonloppu oli koiratapahtumien osalta kaikkiaan hyvin täysi Oulussa, mutta saimme mekin tapahtumistamme kuitenkin voittoa kassaan. Kiitos kaikille, jotka tulitte mukaan auttavine käsinne! Tulemme järjestämään vielä tulevana viikonloppuna toiset, kaikkien luokkien rallytoko-ratatreenit Oulussa. Tekemistä on siis riittämiin myös yhdistystoiminnan pyörteissä.
Tällä viikolla oli sitten aika päättää beaglemamman äitiysloma kaverikoiratoiminnan osalta ja kävimme Hilman kanssa mukavalla vierailulla piristämässä koirista pitäviä ihmisiä. Toivottavasti voimme nyt jatkaa käyntejä kiireisestä loppuvuodesta huolimatta.
Nastan tiineys etenee jännittävästi, kohtapuoliin alkaa jo viimeinen kolmannes. Kaiken touhun ohessa aika on kulunut nopeasti, vaikka sitä onkin usein löytänyt itsensä pentumahaa ihastelemasta ja huokailemasta. Uskallan melkein toivoa ihan hyvän kokoista pentuetta, mikäli vaakaan ja mittanauhaan on luottaminen; painoa on tullut yli 2 kiloa ja mittaa kylkiluiden taakse n. 12 cm. Kuusi viikkoa tulee täyteen maanantaina. Nasta päivystää usein keittiössä vaatien enemmän ravintoa masukeilleen, mutta pentumahaa lukuunottamatta se on ennemmin hoikassa kuin lihavassa kunnossa. Odotus jatkuu, päivittelen tilannetta myöhemmin.
 |
| Metsässä saa parasta liikuntaa, tiineysvrk 39. |