Lauantaina lähdimme ja avasimme oman näyttelykautemme Kalajoen ryhmiksessä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun vein astutetun nartun kehään, kyseessä kun oli pieni ja kevyt ulkoilmaryhmis kohtuullisen lähellä. Astutuksesta on kulunut nyt 2 viikkoa.
Johtui sitten päivästä tai hormooneista, niin Hilma oli näyttelyssä kovin kärsimätön. Seisottaessa se ei malttanut odottaa nameja oikein ollenkaan ja aina namin saatuaan herpaantui asennosta välittömästi. Liikkeissä nähtiin jotain pomppuilua ja kehän laidalla manguttiin myös namien perään äänihuulia säästelemättä, niskoja nakellen. Hyviä kuvia kehästä kuitenkin saatiin, sillä loppujen lopuksi Hilma esiintyi ihan hyvin, vapaasti ja koskematta seisten, kuten tyypillistä. Lopputulemana oli PN4 ja vara-serti. Uusia beaglekontaktejakin tuli luotua. Hilman viimeisen sertin metsästys ei vielä päättynyt, joten uusia näyttelyitä tarkastellaan sitten mahdollisen mammaloman jälkeen.
Samaan kehään tuli viiden vuoden näyttelytauon jälkeen näytille Hilman sulhanen, Astalan Raknarok. Roki oli upean arvostelun saattelemana VSP ja ROP-VET. Ikäisekseen harmaantuneeksi gentlemaniksi Roki on vankkakuntoinen ja näyttävä beagleuros. Se sopii meille hyvin, sillä Hilmakaan ei ole keskikokoiseksi nartuksi niitä kehien kuivakimpia neitoja.
Mielestäni tämä pariskunta sopii toisilleen niin rakenteellisesti kuin pienempiä yksityiskohtia myöden hyvin. Ne edustavat erinomaista tyyppiä, rohkeaa luonnetta, oikeaa kokoa, omaavat hyvät raajojen kulmaukset ja ovat ilmeiltään sekä korviltaan sitä kaunista, liioittelematonta beaglea, josta minä tykkään. Vielä jonkin aikaa saadaan odotella, onko meille tulossa kesäpentuja.
Kuvissa Roki:
