Eilispäivä oli touhua täynnä kun muiden valmistuneiden tapaan äitini valmistui myös uuteen ammattiin, sairaanhoitajaksi. Suuntasin siis Pudasjärvelle pienimuotoisiin perhejuhliin. Koska äidillä ja sisaruksillanikin on koiria, päätin ensin, etten ottaisi omiani ollenkaan mukaan. Sitten muistin, että jääkaapin ovessa odottelee mätsäripalkinnoksi saatu koirakylpylä Vesipedon uimalahjakortti, joka on voimassa enää toukokuun loppuun. Päätin siis ottaa Kirkan kuitenkin messiin, olin varannut ajan, jotta kävisimme juhlien jälkeen uimassa. Lähdin sitten ajamaan Pudista kohti eilen puoliltapäivin.
Ylikiimingin kirkolla oli meidän tuurilla juuri moottoripyörien kokoontumisajot päättymässä ja jouduin jäämään risteykseen odottamaan, kun reilu satakunta motskaria pörhälsi kulkueena ohitse. Isompaan rakoon sitten pujahdin väliin, päästäkseni ajoissa juhliin. Käännyin jonkin matkan päästä eri tielle ja jatkoin matkaa.
Jonkin ajan päästä perään ilmestyi yksi moottoripyörä. Alkoi 60km/h alue ja moottoripyörä ohitti meidät. Se ehti ajaa edellämme jonkin matkaa, parikymmentä metriä edellä, kun vastaan tuli loivassa kaarteessa meidän puolella tietä kävellyt nainen, joka talutti dalmista. Äkkiarvaamatta koira hyökkäsi kohdalla ollutta moottoripyörää kohti ja hihnasta kiinni pitänyt taluttaja kaatui tielle meidän eteen. Ehdin jarruttaa, koska en ajanut ylinopeutta, kuten moottoripyöräilijä... Kiitos siis tästä vaaratilanteesta. Olen sitä mieltä, että koirat pitäisi totuttaa kohtaamaan erilaisia liikkujia tiellä, mutta samoin kuin lapset, ovat eläimet loppupeleissä yhtä arvaamattomia liikenteessä. Mutta puolin ja toisin, tilanne olisi ehkä ollut vältettävissä, jon kumpikin osapuoli olisi varautunut kohtaamiseen paremmin. Siitäkin huolimatta onnettomuuksia tapahtuu. Pidetään tämä mielessä.
Jatkaessani matkaa sain kyynelen silmäkulmaani miettiessäni hyvän ystäväni nuoren kasvatin kohtaloa liikenteessä, vain muutama päivä sitten. Siksi edellinen muistutus on omistettu Iines-pumille. Eletään tätä hetkeä ja pidetään huolta toisistamme.
Pääsimme kuitenkin Kirkan kanssa ehjin nahoin määränpäähämme Pudikselle. Kotvan päästä sinne saapui myös loppu koirallinen poppoo. Kirkalla pääsi pieni pelkolirahdus lattialle kun kolme koiraa ryntäsi vauhdilla ovesta sisään. Ovet pidettiin koko päivän selällään, mutta koirat pysyivät kyllä hyvin sisätiloissa sen mukaan miten kunkin omistajat liikkuivat. Saman ikäiset pojat Kirka ja Rölli tahtoivat vouhottaa ja röyhistellä rintojaan toisilleen aina välillä, mutta muuten selvittiin ihan hyvin.
 |
| Kirkaa epäilyttää Röllin ja Ivanin taka-ajatukset. |
 |
| Martta oli haastettava takaa-ajoon. |
 | |||
| Jännä tilanne... |
 |
| ...joka kääntyi leikkiin. |
Juhlat saatiin meidän osalta vietyä päätökseen ja lähdettiin ajelemaan Kirkan kanssa Kiiminkiin polskimaan ilta seitsemäksi. Hieman jännitti Kirkan suhtautuminen altaaseen ja uittajaan, vaikka järvessähän Kirka on tälle keväälle käynyt jo pari kertaa ja tykkää joka kerta enemmän lelun noutamisesta.
Vaikka pumi oli leikkinyt pitkin päivää ulkona muiden kanssa, käytin sen vielä pienellä pissakierroksella ennen Vesipetoon menemistä. Siellä Kirka sitten pesaistiin vedellä ja laitettiin liivit päälle ennen altaaseen tutustumista. Kerroin hieman Kirkan uintitaustasta ja ohjaaja epäili, että emme välttämättä tarvitsisi häntä altaaseen auttamaan. Pienen tutustumisen jälkeen sainkin Kirkan laskeutumaan rampilta kunnolla veteen ja uimaan lelun perään.
Sitten edettiinkin jo tosi nopeaa ja Kirka ui altaan useita kertoja ympäri ja oppi seuraamaan kädellä ohjausta ja kääntymään itse kulmissa. Lelua se haki monta kertaa ihan altaan päästä asti ja ui minua seuraten taas allasta ympäri ja ohjautui itse takaisin rampille. Välillä tietysti myös huilattiin, mutta Kirka halusi kokoajan uudestaan altaaseen! Uima-asennossa / tyylissäkään ei ollut kuulemma mitään moittimista.
Uinnin jälkeen peseydyttiin taas kuten asiaan kuuluu, kuivattiin pumi pyyhkeellä ja sittenpä oli aika lähteä. Kävin vielä kiiminkiläisen kaverin luona visiitillä ja Kirka jäi lämpimään autoon kuivumaan. Kotona oltiin vasta iltamyöhällä, mutta päivä oli tosi hauska ja toiminnantäyteinen. Yöllä käytiin vielä pienellä palauttelevalla pissalenkillä.
Vaikka uinti sinällään onkin raskasta, luulen sen auttavan Kirkan selän
kanssa. Kaikkia raajoja on käytettävä tasapuolisesti, joten kummatkin
takaset työskentelevät tasaisesti. Jospa uinti myös
avartaisi Kirkan edelleen niin ahtaita takaliikkeitä. Saa nähdä,
millaiseen kuntoon kesän aikana päästään. Etenemme toki varoen ja selän
vointia tunnustellen. Syksyllä mennään varmasti uudestaankin sitten uimalaan.
Mielessä on muuten kutkuttanut valmiiksi houkutus hankkia Kirkalle uima- / pelastusliivit kesän uintirientoja varten, mutta nyt olen satavarma niiden ostamisesta. Samalla tilaan BOT-verkkoloimen, joka on sekin ollut jo pitkään ostoslistalla...