Minusta tuli jouluhöpö. Tuntuu, että pitkästä aikaa sitä odottaa lunta, talvea ja joulua. Okey, lapsuuden jouluihin ei ole paluuta, mutta aina voi heittäytyä lapseksi kun taivaalta alkaa sadella lunta. Olen käsittänyt, että ainainen jopa ennen marraskuuta alkava "huoh, ei vielä oo joulu" -itku muiden jouluvaloista, telkkarin mainoksista ja kauppojen joulumusasta on turhaa, enkä halua ottaa enää osaa siihen. Alan itsekin joulufriikiksi. Asiahan on niin, että joulu on ainoa ilon ja juhlan pilkahdus keskellä pimeintä kaamosta. Siitä pitää ottaa ilo irti ja nauttia valosta, lämmöstä ja tunnelmasta niin paljon kuin suinkin vaan mahdollista. Tietysti tässä on se kääntöpuoli, että jouluun (=joulukuuhun) mennessä sitä ehtii kyllästyä. Olenkin ajatellut lisäillä koristeita sun muuta sitä mukaa kun joulu oikeasti lähestyy. Nyt olen ripustanut parit jouluvalot ja keittiön ikkunaan kynttelikön. Ai niin, ja täällä olohuoneen hyllyllä nököttää sinisin ledein valaistu pikku poronen.
Kynttilöitä olen alkanut polttaa myös aiempaa enemmän. Olen hankkinut joululahjoja, sekä tilannut omilla kuvilla varustettuja joulukortteja. Näistä joulukuvauksista on peräisin myöskin uuden ulkoasun otsikkokuva. Jos vielä ei kehtaa kuitenkaan jouluja toivotella, niin toivotan kaikille lukijoille kivaa kaamosta, koitetaan selvitä kohti valoisampaa huomista.
 |
| Pöö! |
Kynttilöitä olen alkanut polttaa myös aiempaa enemmän. Olen hankkinut joululahjoja, sekä tilannut omilla kuvilla varustettuja joulukortteja. Näistä joulukuvauksista on peräisin myöskin uuden ulkoasun otsikkokuva. Jos vielä ei kehtaa kuitenkaan jouluja toivotella, niin toivotan kaikille lukijoille kivaa kaamosta, koitetaan selvitä kohti valoisampaa huomista.