 |
| Kasevan D-pentue |
D-pentue syntyi keskiviikkoaamuna 9.12.2020. Sain jälleen kaveriksi synnytykseen ihanan Natalian, joka on sekä minun että Nastan luottokaveri, vaikka synnytyksistä on kokemusta tasan yhtä paljon kuin meillä itselläkin. Nata on järkevä ja hyvä doula ja pitää huolen myös ruokahuollosta tohinan keskellä.
Ma-ti yö oli levoton ja mittailin aamua kohti alkavaa lämmönlaskua. Päivän aikana lämpö laski laskemistaan ja seuraavana yönä matalin lukema oli jo 36.2. Tästä ei mennyt montaa tuntia kun varsinaiset tapahtumat alkoivat. Aamuviiden aikaan ponnisteltiin jo kovasti ensimmäistä pentua. Vartin kuluessa selvisi, että iso pentu ei tule todennäköisesti sieltä avuitta mahtumaan, korkeintaan kuononpää ja kieli kävivät näkyvissä, vaikka töitä tehtiin kovaa. Kävelytys ei nyt tähän auttanut.
Tunnustelin hansikas kädessä, miten pentua saisi vedettyä. Hetken aikaa tuntui toivottomalta, mutta sitten päätin ottaa härkää sarvista, pentu oli saatava ulos, elävänä tai kuolleena. Puristin kaksi sormea pennun pään taakse ja aloin vetää Nastan tahdissa, joka seisoi luottavaisena aloillaan. Se tuntui tulevan tosi tukalasti eteenpäin ja olin pahoillani sille ja Nastalle aiheuttamastani kipeästä toimenpiteestä. Nastalle tuli repeämää, mutta niin vain pää lipui hitaasti ulos ja pian meillä oli pentu keittiön matolla. Tässä vaiheessa mieheni oli herännyt ja hipsinyt paikalle seuraamaan tilannetta. Palasimme pentuhuoneeseen. Esikoinen painoi hurjat 393 g.
Seuraavat pennut syntyivät leikiten, vaikka isoja nekin olivat. Uroksia syntyi yksi toisensa perään, viides jo nauratti. Lopulta syntyi tauon jälkeen klo 8 kuudes, ja se oli sitten narttu. Tämä olikin meidän ensimmäinen kokomusta pentue, ja isän puolesta olinkin odottanut näin 75 % todennäköisyydellä tapahtuvan. Nasta söi istukoista 5/6, jota olisi pitänyt rajoittaa hanakammin. Viimeksi istukoiden syöminen ei aiheuttanut ongelmaa, mutta nyt Nasta sai 5 päivän ripulin, joka taisi olla sen ensimmäinen ripuli koskaan.
Meillähän oli marraskuussa laumassa kovaa vatsatautia. Aira kävi eläinsairaalassa hoidossa veriripulin takia ja Vanessakin sai nesteytystä. Muiden kanssa pärjättiin onneksi kotona. Nasta ja Alma selvisivät oireitta, mutta oliko loppujen lopuksi kaikki tämä altistus liikaa sitten kun synnytyksen aika tuli? No, pentuihin ripuli ei vaikuttanut ja ne ovat kasvaneet tosi hyvin ja tyytyväisinä koko ajan.
 |
| Merkitön, uros |
 |
| Valkoinen, uros |
 |
| Turkoosi, uros |
 |
| Sininen, uros |
 |
| Punainen, uros |
 |
| Pinkki, narttu |
Pentukysyntä on ollut poikkeuksellista. Ennen syntymää, jopa ennen astutusta oli yhteydenottoja tullut vähintään parille pentueelliselle. Isosti hommaa oli käydä läpi kaikki kotia tarjonneet, kaikkia ehdokkaita oli vaikeuksia pitää mielessä ja olla sekoittamatta keskenään. Valitettavasti ihan kaikkiin ei pystynyt tutustumaan ja selvittämään juurta jaksaen. Joidenkin ihmisten kanssa taas keskustelu eteni todella luontevasti ja he tuntuivat sopivilta pentujen tuleviksi omistajiksi. Toivottavasti olen valinnut oikein.
Pennut ovat nyt 4 viikkoa vanhoja ja paras, mutta samalla työläin aika alkaa olla käsillä. En malta odottaa, millaisia yksilöitä olen tällä kertaa saaneet maailmaan tuotettua. Toivon vilpittömästi, että ne tulevat olemaan terveitä, hienoluonteisia ja rodunomaisia pumeja. Viime pentueen terveystuloksista minun pitäisi ottaa ja kirjoittaa postaus, vaikka asian olen nostanutkin jo esiin facebookissa. Nyt on ollut kuitenkin puuhaa ja keskityn käsillä olevaan tehtävään uusien pentujen parissa.
Talvipentujen kanssa on saanutkin miettiä, miten pentuja saisi aktivoitua, liikutettua ja niiden motoriikkaa ja sosiaalistumista tuettua siinä, missä kesäpentuihin nähden ulkoilu jää vähemmälle. Pennut olivat nyt miltei 4-viikkoisia kun vein ne ensi kertaa ulos. Meillä on ollut parhaimmillaan -18 asteen pakkasia tässä vaiheessa talvea, mutta onneksi nyt jo siedettävämpää -7-10 astetta.
Meidän oli tarkoitus järjestää autotalliin iso, puolilämmin temmellystila, mutta tällä hetkellä tuota tilaa valtaakin sukulaisen kuolinpesästä saadut työkalut ja tavarat. No, pentuhuoneesta löytyy nyt kuitenkin uusia leluja pennuille. Väkersimme pennuille ison matalan keinun, kolistelutelineen ja pienen A-esteen. Lisäksi kokeilemme nyt kakkasiivoa toivottavasti helpottavaa Rutirex- kuivikelaatikkoa. Muutamia kakkoja olen viikon kuluessa sinne nähnyt tehtävän ja toivottavasti senkin käyttöaste tästä iän karttuessa paranee.
 |
| D-pentueella kokeilussa kuivikevessa. |